Läpinäkyvyys ja luontaistuotefirmat

Kiireisen ihmisen tervehdys jokaiselle lukijalle.

Kuten osa on saattanut huomata, uusia tekstejä ei ole ilmestynyt nyt hetkeen. Kyseessä ei kuitenkaan ole Big Naturan hiljennys vaan yksinkertainen laiskuus yhdistettynä kohtalaiseen työmäärään opiskelun ja muiden harrasteiden puolesta.

Näiden lisäksi yhtä kirjoitusprojektiani on häirinnyt huomattavasti tiettyjen tahojen haluttomuus jakaa tietoa toiminnastaan.

Yritän kirjoittaa kohtalaisen kattavaa tekstiä, jonka on tarkoitus vertailla luontaistuotteiden ja lääkkeiden suunnittelu-, valmistus- ja markkinointiprosesseja, sekä niihin asetettuja lakeja, rajoituksia ja säädöksiä.

Otin yhteyttä kahteen lääkeyhtiöön, Bayeriin ja Orion Pharmaan, jotka kumpikin vastasivat kohtalaisen nopeasti. Bayer toimitti vielä pyytämättä täydentävää informaatiota ja ilmoitti kehen yrityksessä voi olla yhteydessä jos tulee lisää kysyttävää.

Ongelmat tekstin kanssa alkoivat kun ryhdyin hakemaan tietoa luontaistuotteiden valmistuksesta ja kehitysprosesseista. Lähetin tammikuun alun ja kesäkuun lopun välisenä aikana useamman sähköpostin neljälle eri luontaistuotefirmalle. Yhdestä vastattiin kesäkuussa.

Tuotekehityspäällikön vastaus oli hyvin lyhyt:

Hei,

Kiitos yhteydenotostasi ja anteeksi vastauksen viivästyminen. Voisitko kertoa, mihin tarkoitukseen keräät tietoja?

 

Löydät itse tietoja luontaistuotteiden (oikeampi termi ravintolisä) säädöksistä Eviran sivuilta: http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus+ja+myynti/ravintolisat/

Tämä ei sinänsä ollut yllättävä vastaus. Toisaalta odotin edes jotain pientä tietopakettia, mutta toisaalta ymmärsin hyvin ettei yrityksestä haluta ottaa kantaa ennen kuin tiedon kyselijän motiivit ovat selvillä.

Lähetin yritykselle uuden viestin, jossa kerroin aikomukseni ja ilmoitin kirjoittavani tekstin riippumatta siitä, onnistuuko yhteistyö vai ei. Seuraava vastaus oli edelleen hyvin suppea:

Hei,

Ja kiitos vastauksestasi. Kysyn vielä, että missä kirjoitus on tarkoitus julkaista? Voitko kertoa, keitä muita osapuolia on lupautunut mukaan? Yksi vaihtoehto olisi kartoittaa koko kentän näkemystä ottamalla yhteyttä Luontaistuotteiden tukkukaupan liittoonhttp://www.luontaistukut.fi/

Ilmoitin julkaisevani tekstin sosiaalisessa mediassa, mutta jätin paheellisesti mainistematta tästä blogista. Päätin etten julkaise yritysten nimiä tässä tekstissä, joten en myöskään kokenut mitään velvollisuutta ilmoittaa heille siitä, varsinkin kun olin hyvin varma etteivät he suostuisi yhteistyöhön jos tietäisivät julkaisukohteen.

Yrityksen kolmas vastaus oli suoranainen pettymys:

Hei,

Ja kiitos viestistäsi -mukavaa kun olet ottanut yhteyttä. Meillä on omat sisäiset prosessimme ravintolisien tuotekehitykselle. Prosessin aikana käymme läpi mm. lakisääteisen taustan (onko ko. aine sallittu Suomessa, missä muodossa, millä annoksilla), mahdollisesti hyväksytyt terveysväitteet, turvallisuusdatan, tuotteen formulaation (kapseli, tabletti tms.), pakkaustyypin, säilyvyyden yms.

Viestin lopussa oli varsin ymmärrettävä pyyntö ilmoittaa yritykselle mikäli sen nimissä julkaistaisiin jotain.

Kolmas viesti aiheutti jo pientä turhautumista. Olin tässä puolen vuoden ajan lähetellyt sähköposteja ja lopputuloksena sain täysin ilmiselvää ja pääteltävissä olevaa tietoa.

Suivaantuneena lähetin yritykselle vielä yhden viestin, johon valitsin jo suorasukaisemman linjan:

Hei

Kiitos vastauksesta. 

Antamasi tieto ei kuitenkaan sisällä mitään sellaista mikä ei olisi helposti pääteltävissä. Se ei myöskään ota kantaa miten ja millä tarkkuudella suoritatte mainitsemiasi prosesseja.

Haluaisin, että tarkennat kohtia ’tuotteen formulaatio’ ja ’turvallisuusdata’. Millaisia vaiheita näihin prosesseihin liittyy ja mitä kautta haette dataa? Mikä on hyväksyttävä riski/hyöty -suhde?

Esimerksiksi beta-karoteeni lisäravinteiden on huomattu nostavan tupakoitsijoiden keuhkosyövän riskiä [1] [2] ja te valmistatte beta-karoteeni ravintolisää. Oletteko suorittaneet jonkinlaista vertailua tai tutkimusta aiheesta?
[1] http://www.dietandcancerreport.org/cancer_resource_center/downloads/Second_Expert_Report_full.pdf / sivu 179

[2] Alpha-Tocopherol and beta-carotene supplements and lung cancer incidence in the alpha-tocopherol, beta-carotene cancer prevention study: effects of base-line characteristics and study compliance.

 

 

Yrityksestä vastattiin seuraavana päivänä:

Hei,

 

Kiitos viestistäsi. Ikävä kyllä minulla ei ole nyt aikataulusyistä mahdollisuutta kuvata toimintatapojamme yksityiskohtaisemmin. Toivottavasti saat joltakin muulta toimijalta tarvitsemaasi tietoa.

 Muiden toimijoiden ollessa vaitonaisina, joudun toistaiseksi lykkäämään tekstin kirjoitusta.

Sinänsä huvittavaa, että tällaisia ongelmia syntyy sellaisen teollisuuden kanssa joiden edustajat kritisoivat jatkuvasti lääkeyhtiöitä tiedon pidättämisestä ja läpinäkymättömyydestä.

Happo-emästasapaino ja sillä huijaaminen

Tervehdys taas, ja pahoitteluni pienestä katkosta. Tämän tekstin aiheena on happo-emästasapaino, alkaaliset dieetit ja niihin liittyvä puoskarointi.

Happo-emästasapaino, pH ja niiden merkitys elimistössä

Olet saattanut törmätä otsikon aiheisiin jo koulun kemian tunneilla. pH tarkoittaa vetyionikonsentraatiota, eli vetyionien määrää jotain tiettyä tilavuutta kohti. Mitä pienempi pH-arvo on, sitä enemmän vetyioneja on läsnä, ja sitä happamampi neste on kyseessä. pH-asteikko pohjautuu kymmenkantaiseen logaritmiin, eli yhden yksikön muutos asteikossa tarkoittaa kymmenkertaista happamuuden muutosta liuoksessa.

Happo-emästasapaino tarkoittaa elimistön kykyä estää pH:n muutoksia. Elimistössä on erilaisia puskuriyhdisteitä joiden tehtävä on pyrkiä pitämään elimistön pH optimaalisena. Puskuriyhdisteiden lisäksi munuaiset ja keuhkot ovat tärkeässä asemassa pH-tasapainon säätelyssä. Tämä johtuu em. sisäelinten kyvystä vaikuttaa esimerkiksi hiilidioksidin ja bikarbonaatin (HCO₃^–)  määrään elimistössä, jotka puolestaan ovat osana tärkeää  bikarbonaatti-hiilihappo-puskuria, joka kuuluu edellä mainittuihin elimistön pH-tasapainosta vastaaviin puskuriyhdisteisiin. [1]

pH-arvo vaihtelee kehossa paikallisesti. Esimerkiksi mahalaukkuun erittyvän suolahapon takia sen pH on 1-3 kun taas veren pH liikkuu 7.35 ja 7.45 välissä. [2] Solun sisäisen nesteen pH on hiukan verta alempi, noin 7,1-7,2. [3]

Elimistön toiminnan kannalta on välttämätöntä, että pH-arvo pysyy oikeanlaisena. Elimistön toimintaa katalysoivat (nopeuttavat) entsyymit tarvitsevat oikeanlaiset olosuhteet toimiakseen. Esimerkiksi mahalaukussa toimiva pepsiini-entsyymi toimii parhaiten hyvin happamassa nesteessä, jonka pH on 2.0. Joutuessaan pois happamasta ympäristöstä entsyymi lakkaa toimimasta. [4] Veressä ja elimissä on aivan vastaavalla periaattella toimivia entsyymejä, jotka tarvitsevat juuri oikeanlaisen ympäristön toimiakseen.

Jos veriplasman pH laskee yllämainitun haarukan (7.35 – 7.45) alle, puhutaan asidoosista. Vastaavasti jos pH nousee yli tämän haarukan, puhutaan alkaloosista. Molempia esiintyy sekä respiratorisena että metabolisena.

Respiratorinen asidoosi ja alkaloosi liittyvät hengityksen kautta tapahtuvan hiilidioksidin poiston häiriöön. Hengityksen keskeytyessä tai häiriintyessä hiilidioksidin poisto keskeytyy tai häiriintyy, jolloin veren ja kudosten pH-arvo laskee ja syntyy resipiratorisena asidoosina tunnettu tila.  Respiratorisessa alkaloosissa on kyse käytännössä päinvastaisesta ilmiöstä, jossa hiilidioksidia poistuu liian paljon ja elimistön pH pääsee nousemaan.

Metabolinen asidoosi voi johtua munuaisten heikentyneestä kyvystä poistaa happamia tuotteita tai happamien aineenvaihduntatuotteiden lisääntymisestä kehossa. Metabolinen alkaloosi voi puolestaan johtua esimerkiksi voimakkaan oksentelun takia menetetyistä mahahapoista tai mahahappojen liiallisesta neutraloitumisesta jonkin aineen käytön takia.

Ylläolevien tietojen valossa on selvää, että kehon pH-arvot ovat hyvin spesifejä, eikä niissä voi tapahtua suuria pitkäaikaisia muutoksia ilman voimakkaita ja potentiaalisesti tappavia oireita. Tämä on vahvasti ristiriidassa vaihtoehtohoitajien näkemyksen kanssa.

Huom!

pH-arvoissa voi tapahtua akuutteja (lyhytkestoisia ja nopeita) muutoksia. Liikunta ja elimistön tuottama maitohappo voi lyhytaikaisesti laskea pH-arvoa huomattavasti. Tilanne korjaantuu nopeasti mm. kiihtyneen hengityksen avustamana. [5] [6]

Miten happo-emästasapainolla huijataan rahaa

Suomessa elimistön happo-emästasapainoon liittyvällä epätietoisuudella ja myyteillä rahastetaan hyvin samanlaisilla metodeilla kuin muuallakin maailmassa. Ravintoterapeutit suosittelevat emäksistä ruokavaliota, luontaistuotekaupat myyvät erillasia emäksisiä hivenaineita sisältäviä tuotteita ja erilaiset puoskarit kiertävät maata luennoiden veren pH-arvosta, synnistä ja happaman ruokavalion verenkiertoon tuottamista madoista jotka ovat punasolua huomattavasti pienempiä, onnistuen jotenkin kuitenkin olemaan monisoluisia.

Useat edellä mainituista tahoista ammentavat oppinsa ja ajatusmaailmansa tunnetulta huijarilta Robert O. Youngilta. Young on ehkä parhaiten tunnettu pseudotiedettä ja mutuilua täynnä olevista kirjoistaan, joista tunnetuin on todennäköisesti ”The pH-miracle”. Kirjan mukaan maailmassa on vain yksi sairaus, kehon happamoituminen, ja kaikki oireet ovat hoidettavissa alkalisoimalla kehoa, eli nostamalla kehon pH-arvoa.

Huuhaa-kirjojen lisäksi Young on kunnostautunut esimerkiksi toimimalla valelääkärinä ja kehoittamalla syöpäsairasta ihmistä vaihtamaan kemoterapian hänen myymiinsä tuotteisiin. Young on puoskarointinsa takia ollut useasti oikeuden edessä, ja on tälläkin hetkellä pidätettynä lääkärinä toimimisesta ilman lisenssiä.

Youngissa ilmenee vahvasti vaihtoehtohoitojen tarjoajille ja kannattajille tyypillinen vankkumaton itsevarmuus ja täysin sokea luotto omiin tuotteisiin ja ideoihin. Yksi karmaiseva esimerkki löytyy vuodelta 2007.  Kim Tinkham -niminen nainen sai diagnoosin rintasyövästä ja päätti hyvistä selviytymismahdollisuuksista huolimatta kääntyä huijareiden puoleen. Vaihtoehtohoidoilla syöpäänsä hoitanut Tinkham pääsi suuren yleisön tietoisuuteen erään vaihtoehtohoitoja, rokotevastustajia ja omituisia uskomuksia sisältävää ”self-help” kirjaa markkinoivan tv-ohjelman avulla.

Vuonna 2008 Young ilmoitti Tinkhamin olevan ”cancer free by all medical terms”, eli täysin parantunut syövästä. Youngin paasauksesta ja hoidosta huolimatta Tinkham kuoli syöpäänsä vuonna 2010. Lisää aiheestä täältä.

Tinkhamin tapaus oli karu ja konkreettinen esimerkki siitä mitä näennäisesti vaarattomat huuhaa-hoidot voivat pahimmillaan aiheuttaa.  On surullista huomata miten pieni vaikutus aikanaan laajaa huomiota herättäneellä tapauksella on ollut ihmisten käsitykseen vaihtoehtohoidoista.

Väitteet

Markkinoilta löytyy todella laaja valikoima tuotteita,ravinto-ohjelmia ja elämäntapaoppaita joiden väitetään vaikuttavan kehon happo-emästasapainoon alkalisoimalla kehoa ja ehkäisevän erilaisia oireita ja sairauksia.

Suomalaisen Valmarin-tuotteen sivuilla mainostetaan emäksisten tuotteiden auttavan ”ennenaikaiseen vanhenemiseen, häiriintyneeseen vatsantoimintaan, luuston ja sidekudosten heikkenemiseen”. Valmistajan mukaan myös ”suuri osa tavallisista vaivoista päänsärystä ruoansulatukseen tai näppylöistä väsymykseen johtuvat usein elimistön liiasta happamuudesta.”

Valmarinia hiukan enemmän mainostetun Pascoe-tuotesarjan sivuilla kerrotaan emäksisten aineiden olevan hyväksi luustolle, selluliitille sekä auttavan painonpudotuksessa ja liikuntasuorituksesta palautumisessa.

Maailmalla kaikki on suurempaa ja tämä pätee myös valheisiin. Suomessa arkaillaan syövällä rahastamista, mutta muualla tämä tabu on rikottu jo aikoja sitten. Youngin lisäksi useat sivustot ja puoskarit väittävät hoitavansa syöpäkasvaimia emäksisillä aineilla.

Koska internet on täynnä huijareita ja anekdootteja, joudun jakamaan happo-emästasapainoon vaikuttavista hoidoista ja tuotteista tehdyt väitteet kolmeen kategoriaan.

1. Alkaalisten tuotteiden nauttiminen vähentää kehon happamuutta ja parantaa jotain väitteen esittäjästä riippuvaa oiretta.

2. Alkaalisten tuotteiden puutteesta johtuva happamuus / kehoon kertynyt happo aiheuttaa jotain väitteen esittäjästä riippuvaa oiretta.

3. Alkaaliset tuotteet alkalisoivat kehoa ja tuhoavat syöpäsoluja / Hapan keho on emäksistä parempi kasvuympäristö syöpäsoluille.

Näyttö

Ensimmäisen ja toisen kategorian väitteet

Ensimmäisen ja toisen kategorian väitteet on helppo osoittaa vääriksi jo niillä tiedoilla joita tässä tekstissä on annettu. Kun syöt ruokaa, emäksistä tai hapanta, se kulkeutuu mahalaukkuun joka on erittäin hapan. Mahalaukusta poistuessaan hapan ruokasula kulkee pohjukaissuoleen jossa se neutraloidaan. Pohjukaissuolessa ruokasulan pH on noin 6. Ohutsuolessa ruokasulan pH on jo ympäristön pH-arvoa vastaava, tai lähellä sitä. [7] [8] Ruoan alkuperäisellä pH-arvolla ei siis ole väliä, sillä elimistön käsittelyssä sen pH muuttuu eri prosessien aikana aina ympäristön pH-arvoa vastaavaksi.

Tämä tieto vie pohjan jo todella suurelta osalta tuotteista ja väitteistä. Vaikka elimistössäsi olisi jostain syystä liikaa happoja (metabolinen tai respiratorinen asidoosi), ei emäksisten ruoka-aineiden syöminen auttaisi mitään, koska elimistö muuttaa syödyn aineen pH-arvoa.

Hoitona käytettäisiin emästä, mutta se olisi todennäköisesti suonensisäisesti annettua natriumbikarbonaattia, joka dissosioituessaan (hajotessaan) tuottaisi natriumionin lisäksi bikarbonaatti-ionin, joka toimii emäksenä.

Toisesta kategoriasta löytyy yksi väite, joka vaatii erityistä huomiota. Se löytyy myös edellä mainitun Pascoe-emäsjauhetta myyvän Bringwell oy:n sivuilta videon kera.

”Pitkään jatkuessaan elimistön happamuudella on haitallinen vaikutus luustoon, sillä elimistö käyttää tällöin luuston mineraaleja happojen neutralointiin. Tämä vaikuttaa luustoa haurastuttavasti. Happaman ruokavalion yhteys luuston haurastumiseen on todettu monissa tutkimuksissa. Lisäämällä emästen määrää ruokavaliossa edistetään luuston hyvinvointia.”

Jälleen kerran joudun pettyneenä toteamaan ”monien tutkimusten” etsimisen jäävän lukijan tehtäväksi.

Bringwellin väitteet eivät ole täysin vailla pohjaa, mutta tutkimuksia on selvästi luettu valikoiden. Aloitetaan perusteista.

Elimistö käsittelee syötyä ravintoa muuttaen sen käytettävään muotoon. Osa tässä prosessissa syntyvistä tuotteista on happamia ja osa emäksisiä.  Esimerksiksi lihan, kalan ja kananmunien tiedetään tuottavan elimistöön happamia lopputuotteita. [9] [10]

On esitetty hypoteesi, jonka mukaan happamia lopputuotteita tuottavien ravintoaineiden lisääntyminen ruokavaliossa heikentäisi luuston terveyttä. Hypoteesi tunnetaan englantia puhuvassa maailmassa ”acid-ash”-hypoteesina. ”Ash” viittaa ruoansulatuksen lopputuotteisiin, jotka poistuvat elimistöstä esim. virtsan mukana. Tätä hypoteesia tukevia havaintoja on tehty. [11] [12] [13]

Mutta asia ei ole niin yksinkertainen kuin mitä annetaan ymmärtää, sillä osa tutkimusnäytöstä sanoo täysin päinvastaista. Nämä tutkimukset ovat osoittaneet valkuaisaineiden (jotka tuottavat pääosin happamia lopputuotteita) kasvattavan luun tiheyttä ja vähentävän murtumia. [14] [15]

Nämä kaksi meta-analyysia toteavat, ettei tutkimusnäyttö tue ”acid-ash”-hypoteesia [16] [17]

Havaintojen pohjalta on tehty jo osassa aikaisemmin linkitetyistä tutkimuksista löytyvä johtopäätös: ”There is insufficient knowledge linking bone mineral status, growth rates or bone turnover in children and adolescents to long-term benefits in old age for these indices to be used as markers of osteoporotic disease risk. For adults, the evidence of a link between intakes of any dietary component and fracture risk is not sufficiently secure to make firm recommendations, with the exception of calcium and vitamin D. ” [18]

British Journal of Nutritionissa julkaistu tutkimuskatsaus on samoilla linjoilla:

”Several recent human studies have shown that there is no relationship between nutritionally induced variations of urinary acid excretion and Ca balance, bone metabolism and the risk of osteoporotic fractures. Variations in human diets across a plausible range of intakes have been shown to have no effect on blood pH. Consistent with this lack of a mechanistic basis, long-term studies of alkalinising diets have shown no effect on the age-related change in bone fragility. Consequently, advocating the consumption of alkalinising foods or supplements and/or removing animal protein from the human diet is not justified by the evidence accumulated over the last several decades.” [19]

Bringwell ja muut vastaavilla argumenteilla tuotteitaan markkinoivat tahot ovat selvästi siis tutustuneet vain heidän omaa kantaansa tukeviin tutkimuksiin. Tiedenäyttö ei tue emäksisen ruokavalion ja emäksisten lisäravinteiden käyttöä. Tieto happaman tai emäksisen ravinnon vaikutuksesta luuston terveyteen on ainakin toistaiseksi ristiriitaista, ja sen pohjalta ei voi suositella ruokavalioita tai lisäravinteita.

Huom! Edellä mainittu koski vain happaman ja emäksisen ravinnon vaikutuksia. Kalsium- ja D-vitamiini -lisäravinteiden sekä monipuolisen ruokavalion hyödyistä luuston terveyteen on runsaasti näyttöä.

Kolmannen kategorian väitteet

Kolmannen kategorian väitteet on myös mahdollista osoittaa vääriksi pelkällä kemian perustuntemuksella.

Väite emäksisen kehon kyvystä taistella paremmin syöpää vastaan esiintyy usealla verkkosivulla. Väite perustellaan usein sillä, että syöpäsolut eivät kykene toimimaan emäksisessä ympäristössä. Väite voisi olla tosi, mutta sillä ei olisi mitään väliä koska emäksinen elimistö tappaisi syöpäsolujen lisäksi myös syöpää sairastavan ihmisen. Lisäksi elimistön pH-arvon muuttaminen ei onnistu syömällä tai juomalla emäksisiä aineita, kuten aikaisemmin on osoitettu.

American Institute for Cancer Research – yhdistyksen sivuilta löytyy todennäköinen selitys tälle harhaluuloon perustuvalle väitteelle. Laboratoriossa syöpäsoluja voidaan tuhota muuttamalla niiden kasvuympäristö emäksiseksi. Ihmiskehossa tämä ei onnistu ilman, että kaikki muutkin solut (jotka eivät kestä emäksistä kasvuympäristöä) kuolisivat.

Lakmuspaperi ja virtsan pH

Yksi luontaistuotevalmistajien ja puoskarien keino vakuuttaa asiakkaansa elimistön pH-arvon muutoksesta on virtsan pH-arvon mittauttaminen. Tämä tehdään kostuttamalla usein emäsjauheiden ja tablettien mukana tullut lakmuspaperi virtsaan ja tulkitsemalla paperin muuttunutta väriä. Lakmuspaperi toimii siis pH-arvon muutoksen indikaattorina.

Huijareiden kannalta virtsan pH-arvon mittaaminen on hyvä juttu, sillä virtsa on usein hapan. [20] [21] Virtsan happamuus voi saada asiakkaan kuvittelemaan virtsan ja kehon pH-arvojen välille yhteyden, jolloin motivaatio ostaa ja käyttää puoskareiden tuotteita todennäköisesti kasvaa.

Virtsan pH-arvo vaihtelee riippuen siitä mitä syö ja kuinka paljon juo. Edellä puhuttiin happamista ja emäksisistä lopputuotteista. Happamia lopputuotteita tuottavien ravintoaineiden nauttiminen laskee virtsan pH-arvoa, ja emäksisiä tuottavien nauttiminen nostaa sitä. [20] Näin ollen emäksisiä hivenaineita ostanut henkilö todennäköisesti huomaa virtsansa muuttuneen emäksisemmäksi ja saattaa tehdä vääriä, mutta huijarin kannalta edullisia johtopäätöksiä.

Lisäksi mainitsin tekstin alussa pH-arvon kuvaavan hydroksidi-ionien määrää jossain tilavuudessa. Tätä suhdetta (ainemäärä/tilavuus) kutsutaan konsentraatioksi. Kaavana se ilmaistaan näin:

 

Konsentraatiota voi siis muuttaa kahdella tavalla, muuttamalla ainemäärää tai muuttamalla tilavuutta. Ei siis pitäisi yllättää, että happo-emästasapainoa korjaaviksi väitettyjen luontaistuotteiden ohjeissa käsketään juomaan runsaasti nestettä. Kun rakkoon tulevan nesteen määrä (tilavuus) kasvaa, pienenee siinä olevien aineiden konsentraatio ja virtsan pH-arvo muuttuu neutraalimmaksi. Kuluttajalle tämäkin saattaa vaikuttaa siltä, että hänen käyttämänsä tuote tai ruokavalio vaikuttaisi kehon pH-arvoon.

Virtsan pH ei kuitenkaan kerro mitään elimistön tai veren pH-arvoista.

Virtsan pH-arvon muutokset ovat osoitus siitä, että kehon happo-emästasapainosta vastaava järjestelmä toimii. Kun syöt runsaasti happamia lopputuotteita tuottavia aineita, virsta happamoituu kehon poistaessa ylimääräiset aineet virtsan mukana. Sama toimii emäksisille tuotteille.[20]

 Summa summarum

Tutkimusnäyttö ei tue alkaalisen ruokavalion ja happo-emästasapaino-tuotteiden puolesta tehtyjä väitteitä. Suurin osa näistä väitteistä on pahasti ristiriidassa nykyisen kemian ja biologian tuntemuksen kanssa. ”Acid-ash”-hypoteesia koskevista tutkimuksista on todennäköisesti valikoitu tarkoituksella vain markkinoijan omaa kantaa tukevat väitteet ja sivuutettu huomattava määrä painoarvoisia julkaisuja jotka eivät tue markkinoijan omaa kantaa. Virtsan pH-arvon mittaaminen ei tuota mitään sellaista dataa josta maallikko voisi omatoimisesti päätellä terveydentilaansa tai sen muutoksia.

Alkaalisesta ruokavaliosta voi olla hyötyäkin. Useat näistä ruokavalioista painottavat kasvisten ja hedelmien runsasta nauttimista riittävän nesteen ja liikunnan kanssa. Toisaalta samaa suosittelee valtion ravitsemusneuvottelukuntakin, tosin ilman kallista humpuukia ja pseudotiedettä. Lisäksi on huomautettava, että esimerkiksi Youngin oppeihin pohjautuvat ruokavaliot suosittelevat erittäin runsasta suolan ja rasvan käyttöä. Perusteluina käytetään Youngin kehittämää ”uutta biologiaa”, mikä pohjautuu tiedenäytön sijasta mielipiteisiin ja mutuiluun.

Post scriptum

Kerätessäni tietoa ja lähteitä tätä tekstiä varten, törmäsin American journal of public health– lehdessä marraskuussa 1936 julkaistuun tekstiin. Tekstin otsikkona on ”The question of Acid and Alkali Forming Foods”. Ilmeisesti jotkin asiat eivät ole aikojen saatossa muuttuneet juuri lainkaan, sillä teksti alkaa käsittelemällä hyvinkin tuttua tilannetta:

”Faddists rampant in the realm of pseudo-science have seized upon the acid base balance of the body as an apt subject for their sophistry. As a consequence, much more is written and said on this topic than is warranted by known facts, and much that is so blandly asserted, especially for lay consumption, is distorted and incoherent”.

Teksti päättyy osuvasti sanoihin:

”Despite this evidence, food fakirs continue to exploit the alleged danger of acid foods, and rant over the chimerical hazards of incompatibility in foods.”

”– an avid public gloats in a belief in magic as applied to human nutrition. Food fads fostered by quacks and ignoramuses, some of whom can claim ”M.D” degrees, are espoused and religiously followed by a host of deluded persons. It is the duty of public health officials, as the logical educators of the public in sensible hygiene, to aid in debunking fads and follies, such as the belief that acidosis results from acid foods, and that foods of different chemical compositions can upset the acid base balance of any normal person”.

Alkuperäisen tekstin löydät täältä.

Lähteet:

[1] http://www.chemistry.wustl.edu/~edudev/LabTutorials/Buffer/Buffer.html

[2] http://www.merckmanuals.com/professional/endocrine_and_metabolic_disorders/acid-base_regulation_and_disorders/acid-base_regulation.html?qt=&sc=&alt=

[3] http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC347466/pdf/pnas00463-0342.pdf

[4] http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1097/MLG.0b013e31804154c3/abstract;jsessionid=D12DADA771724FD6DE7956BB7A1A7A11.f02t03

[5] http://www.umc.edu/Education/Schools/Medicine/Basic_Science/Physiology_and_Biophysics/Core_Facilities(Physiology)/Physical_Exercise_-_Skeletal_Muscle_pH.aspx

[6] http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/13343

[7] http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10421978

[8] http://ajpcell.physiology.org/content/288/1/C1.long

[9] http://ajcn.nutrition.org/content/73/1/118.full

[10] http://journals.cambridge.org/download.php?file=%2FBJN%2FBJN110_07%2FS0007114513000962a.pdf&code=093366947bfae271417e3dfa463249ff

[11] http://jn.nutrition.org/content/128/6/1051.abstract?ijkey=58b003cfef1ed105be5f45faf0f12a1a61193896&keytype2=tf_ipsecsha

[12] http://aje.oxfordjournals.org/content/143/5/472.abstract?ijkey=5d19f2479968df452995a9474e59a898d0c79eb6&keytype2=tf_ipsecsha

[13] http://ajcn.nutrition.org/content/73/1/118.full

[14] http://ajcn.nutrition.org/content/87/5/1567S.full

[15] http://ajcn.nutrition.org/content/82/5/921.full

[16] http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21529374

[17] http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1359/jbmr.090515/full

[18] http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14972062

[19] http://journals.cambridge.org/download.php?file=%2FBJN%2FBJN110_07%2FS0007114513000962a.pdf&code=093366947bfae271417e3dfa463249ff

[20] http://journals.cambridge.org/download.php?file=%2FBJN%2FBJN99_06%2FS0007114507862350a.pdf&code=dd7fa4f766e50c8dd36eebf438633b36

[21] http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo93236.pdf / s. 2184

Luontaisterveys-lehti, kiistaton näyttö ja syöpä.

Terve taas.

Pahoitteluni siitä, että teksteillä on kestänyt. Syynä on osaltaan laiskuus, osaltaan opiskelu ja osaltaan luontaistuotefirmojen haluttomuus ottaa kantaa omien tuotteidensa kehitysprosesseihin ja tutkimukseen.

Työn alla olevat tekstit saivat hetkeksi jäädä sillä sain käsiini Luontaisterveys-nimisen lehden helmikuun painoksen. Tyypillisen anekdoottimeren joukosta silmiini pisti yksi otsikko, joka sai aikaan puistatuksia ja pakonomaisen tarpeen kirjoittaa blogiteksti.

”Katajanmarjat ja valkosipuli nitistävät syöpäsolut”

Luontaistuotealalla tottuu hyvin nopeasti siihen, että luontaistuotefirmojen hoitoja ja tuotteita esitetään virheettöminä ja täysin toimivina, mutta tässäkin on poikkeuksensa.

Syöpä, HI-virus ja sen aiheuttama immuunikatotauti AIDS ovat perinteisesti olleet aiheita, joita isot suomalaiset luontaistuotefirmat ja julkaisut ovat pyrkineet käsittelemään maltillisemmin. Käytännössä tämä on tarkoittanut suorien terveysväitteiden käytön sijasta vihjailevia ja potilaskertomuksiin perustuvien tarinoiden levittämistä, kuten esimerkiksi havupuu-uute -juoman ja erilaisten pakuri-uutteiden mainoksista voi todeta.

Nyt Luontaisterveys-lehti väittää katajanmarjojen ja valkosipulin ”nitistävän” syöpäsolut. Luin pääkirjoituksen, joka oli samalla lyhyt referaatti neljän sivun mittaisesta artikkelista, joka käsittelee marjojen ja kasvisten käyttöä syövän parantamisessa (linkin takaa löydät lyhennelmän artikkelista sekä pääkirjoituksen).

Tekstin kirjoittanut Reetta Ahola aloittaa kertomalla miten ”Maailman syöpätutkimusrahaston ja Yhdysvaltain syöpätutkimusinstituutin tutkimusnäyttöön perustuva yli 500-sivuinen raportti osoittaa kiistattomasti, että erityisesti tiettyjä fytokemikaaleja eli fenolisia yhdisteitä sisältävät kasvikset torjuvat syöpiä”.

Heti alussa mennään metsään. ’Fytokemikaali’ tarkoittaa yleensä kasveissa esiintyviä kemikaaleja joilla on jokin vaikutus ihmiselimistöön. Määritelmä on kuitenkin häilyvä, sillä termiä käytetään useasti muissakin tarkoituksissa.

Yhdestä asiasta fytokemikaalien suhteen voidaan kuitenkin olla varmoja. Fytokemikaali ei välttämättä tarkoita fenolia, eikä fenoli tarkoita välttämättä fytokemikaalia. Fenoli tarkoittaa mitä tahansa yhdistettä, jossa bentseenirenkaaseen on kiinnittynyt yksi tai useampi hydroksyyliryhmä. Saivartelu saattaa tuntua turhalta, mutta kirjoitettaessa tekstiä julkaisuun, joka yrittää vaikuttaa ihmisten terveyteen suosittelemalla tietynlaisia tuotteita ja tietynlaista käytöstä, olisi hyvä olla perillä edes kemian perusteista. Lisäksi osa fenoleista on todella myrkyllisiä ja aiheuttaa vakavia vaurioita perimään, syöpää ja lisääntymiskyvyttömyyttä. Lisätietoa fenolien aiheuttamista terveyshaitoista voi hakea esimerkiksi tästä Puolassa tehdystä tutkimuksesta joka käsittelee haitallisia fenoleita ympäristössä.

’Fenoli’ ja ’fytokemikaali’-sanojen väärinkäyttöä suurempi ongelma tekstissä on kuitenkin tämä: ”— raportti osoittaa kiistattomasti,  että erityisesti tiettyjä fytokemikaaleja eli fenolisia yhdisteitä sisältävät kasvikset torjuvat syöpiä”.

Suurin osa ihmisistä jotka seuraavat tiedemaailman edesottamuksia tietävät, että ”kiistaton” on sana, jota ei juurikaan käytetä. Tämä johtuu lähinnä siitä että tieteessä ei kovin montaa kiistatonta asiaa ole. Tämä ei ole poikkeus. Mitään kiistatonta näyttöä ei löydy.

Raportin sivulla 76 löytyvä taulukko summaa näytön neljään ryhmään. ”Convincing – vakuuttava” , ”Probable – todennäköinen” , ”Limited, suggestive – rajallinen, viitteellinen” ja ”Substansial effect on risk unlikely – merkittävä vaikutus riskiin epätodennäköinen”

Vihannesten, hedelmien, palkokasvien, pähkinöiden, siementen, yrttien tai mausteiden ryhmästä ei löytynyt ainetta jolla olisi riittävästi näyttöä syöpää ehkäisevästä vaikutuksesta, jotta se voitaisiin asettaa ”convincing” -ryhmään. Kiistatonta näyttöä ei siis ole.

Convincing ryhmä ammottaa tyhjänä molemmin puolin. Sivulla 179 löytyvästä, lisäravinteita käsittelevästä taulukosta löytyy kuitenkin yksi tuote, joka pääsi convincing tasolle. Beta-karoteeni -valmisteiden aiheuttamasta keuhkosyövän riskistä on raportin mukaan vakuuttavasti näyttöä.

Tekstin pääset lukemaan täältä. Kyseessä on 500-sivuinen lyhennelmä varsinaisesta raportista, jonka tekemiseen on kulunut viisi vuotta. Raportti on hyvin perusteellinen ja kuvailee hyvin miten esitetty data on kerätty ja millaisia keinoja sen hankkimiseen on käytetty. Taustalla ovat tekstissäkin mainitut World Cancer Research Fund ja American Institute for Cancer Research. Raportin sivulla 14 otsakkeen ”Overview of the second expert Report” – alla kerrotaan raportin päämäärät ja tarkoitukset:

”This Report has a number of inter-related general purposes. One is to explore the extent to which food, nutrition, physical activity, and body composition modify the risk of cancer, and to specify which factors are most important. To the extent that environmental factors such as food, nutrition, and physical activity influence the risk of cancer, it is a preventable disease. The Report specifies recommendations based on solid evidence which, when followed, will be expected to reduce the incidence of cancer.”

Raportin lähtökohtana on siis osoittaa tutkimuksiin perustuen ympäristötekijöistä syövälle altistavia asioita ja suositella niihin erilaisia syöpään sairastumisen riskiä laskevia toimenpiteitä.

Pääkirjoitus, kuten varsinainen artikkelikin, käsittelee raportin jälkeen emeritusprofessori Raimo Hiltusen ja Helsingin yliopistolla väitöskirjatyötään tekevän Tiina Lanton sanomisia. Vastoin alkuperäisen otsikon väitettä (”nitistää syöpäsolut”) tekstissä todetaan seuraavaa:

”–eikä tulosten perusteella voi muodostaa kauaskantoisia johtopäätöksiä katajanmarjauutteen mahdollisuuksista lääkkeenä syöpäsairauksien ennaltaehkäisyssä tai hoidossa”. 

 ” Lantto varoittaa, ettei tutkimuksia pidä lukea siinä mielessä, että lähtisi hoitamaan itseään esimerkiksi katajanmarjauuttella, koska rikastetuissa uutteissa kyse on aina lääkkeellisestä aineesta”. 

Loppu teksti käsittelee samalla tavoin erilaisia kemistejä ja biokemistejä kiinnostavia kasvikunnan tuotteita, joilla saattaa olla jotain annettavaa ihmiskunnalle, mutta joiden vaikutuksista syövän hoitoon ei vielä ole riittävästi näyttöä.

Summa summarum

Kasvien tutkiminen lääkkeiden ja hoitojen kehittämiseksi sekä parantamiseksi on todella tärkeä juttu jokaisen ihmisen kannalta. Useiden lääkeaineiden alkuperä on luonnossa, joten on olemassa mahdollisuus löytää uusia, toistaiseksi tuntemattomia farmakologisesti aktiivisia kemikaaleja joilla voidaan parantaa ihmisten elämää.

Luontaisterveys-lehti asettaa virheellisellä otsikoinnillaan ja virheellisillä väitteillään tämän tärkeän tutkimusalan huonoon valoon, varsinkin skeptisten lukijoiden silmissä. Väitteet ”kiistattomasta näytöstä” tai ”syöpäsolujen nitistämisestä” ovat perättömiä. Näiden perättömien väitteiden kanssa samassa tekstissä esitellyt tutkijat rinnastetaan helposti samaan ryhmään oikeiden luontaishörhöjen kanssa, joka puolestaan vaikuttaa siihen miten heidän sanomisiinsa suhtaudutaan.

En voi suositella kyseistä lehteä kenellekään muun kuin sen ”kysy ravintoterapeutilta” -palstan tuottaman huumoriarvon vuoksi.

Orgaaninen ja luonnonmukainen – Hyvää vai harhautusta?

Luontaistuotteiden markkinoinnissa on muutamia usein toistuvia asioita, joilla kuluttajaa pyritään johtamaan harhaan. Yleensä kyse on asiakkaisiin vetoavan terminologian käytöstä, tai sellaisesta sanastosta jota maallikko ei ymmärrä ja joka tulkitaan tuotteen toimivuuden kannalta edulliseksi.

Esittelen tässä tekstissä kaksi yleistä termiä, joilla luontaistuotefirmat ja huijarit yrittävät johtaa kuluttajaa harhaan.

Orgaanisuus

Mitä tarkoittaa orgaaninen? Onko orgaaninen tuote parempi kuin epäorgaaninen? Mikä tekee tuotteesta orgaanisen?

Orgaaninen yhdiste tarkoittaa yleensä sellaista yhdistettä, jonka molekyylikaavassa on hiilivetyrunko tai jossa on hiili-hiili sidoksia. [1]  Orgaanisia yhdisteitä on olemassa useita kymmeniä miljoonia. [2][3] Näihin lukuisiin yhdisteisiin kuuluu ihmiselle erittäin haitallisia ja hyödyllisiä yhdisteitä. On siis selvää, ettei pelkkä orgaanisuus tuo luontaistuotteelle mitään lisäarvoa.

Kaksi orgaanista yhdistettä. Metamfetamiini (vasemmalla) ja asetaldehydi.
Molemmat yhdisteet ovat ihmiselle haitallisia.

Miksi luontaistuotevalmistajat sitten mainostavat tuotteitaan orgaanisina tai bio-orgaanisina? Henkilökohtaisesti uskon, että valmistajat toivovat ihmisten sekoittavan englannin sanan ”organic” (luomu, luonnonmukainen)  suomen samalta kuulostavaan ”orgaaninen” -sanaan. Tällä tavoin saadaan kuluttaja kuvittelemaan myytävä tuote luomuksi tai luonnonmukaiseksi.

Orgaanisuus ei siis tuo mitään lisäarvoa tuotteelle.

Luonnonmukaisuus – hyvä vai huono?

Tähän kysymykseen vastatessa tulisi ensin määritellä mitä tarkoitetaan luonnonmukaisella. Joudutaan tekemään määritelmä, joka on täysin subjektiivinen. Luonnonmukaisuudella voidaan vedota esimerkiksi elämäntapoihin, ruokavalioon tai ruoantuotantotapaan.

Lisäravinteiden ja luontaistuotteiden yhteydessä luonnonmukaisuudella tarkoitetaan kuitenkin yleensä luonnossa esiintyvää tai luonnontuotteista valmistettavaa yhdistettä, kuten esimerkiksi Omega-3-rasvahappoja joita löytyy useista kasveista, levistä ja kaloista.

Luonnontuotteista löytyy siis paljon hyvää. Luonnollisuuteen vetoavien ikäväksi luonnosta löytyy myös paljon huonoakin. Myrkyt, tauteja aiheuttavat bakteerit ja virukset ovat nekin luonnollisia. Luonnollisuus ei siis tarkoita välttämättä hyötyä ja terveellisyyttä. Se voi myös tarkoittaa hitaasti ja kivuliaasti tappavaa tautia tai koko elimistön romahduttavaa myrkkyä.

Tekstin lopuksi vielä esimerkki luonnollisuuteen vetoamisesta:

Suomalaisen Puhdistamo – nimisen luontaistuotefirman MSM+C – nimistä tuotetta markkinoidaan seuraavasti:

 ”Jauhe sisältää MSM:n lisäksi erittäin runsaasti luonnollista C-vitamiinia, liukenee välittömästi kylmäänkin veteen ja maistuu hyvältä–

Yksi ruokalusikallinen MSM+C -jauhetta sisältää n. 500mg puhdasta, Luomulaatuisesta Amla-marjasta uutettua luonnollista C-vitamiinia– ”

Puhdistamon käyttämä C-vitamiini on valmistajan mielestä luonnollista, koska se on uutettu Amla-marjasta. Koska C-vitamiini ei esiinny kuin askorbiinihappona tai mineraaliaskorbaatteina voimme päätellä, ettei synteettisen ja luonnollisen C-vitamiinin välillä ole mitään muuta eroa kuin hinta ja valmistuskustannukset. Marjasta uutettua C-vitamiinia ei pysty erottamaan synteettisestä askorbiinihaposta mitenkään, koska kyseessä on atomilleen sama molekyyli. Lisää C-vitamiinista täältä!

Marjasta uutettu ja synteettisesti valmistettu askorbiinihappomolekyyli vierekkäin. Kumpi on kumpi?

Luonnollisuuteen vetoaminen on siis orgaanisuuden tavoin pelkkää mainospuhetta ilman mitään katetta. Se että jokin aine on luonnollinen ei takaa hyödyllisyyttä, parempaa imeytyvyyttä, terveellisyyttä tai edes vaarattomuutta.

Post Scriptum

Blogin päivitystahti tulee hiukan hiipumaan opiskelun johdosta. Pyrin kuitenkin tuottamaan tekstejä noin 1-2 kertaa kuukaudessa. Jos sinulla on ehdotuksia uusien tekstien aiheiksi, jätä kommentti tai ota yhteyttä sähköpostitse. Voit myös liittyä blogin FB-ryhmään, josta saat ilmoituksen uuden tekstin julkaisusta ja jonka kautta voit vaikuttaa blogin sisältöön.

Lähteet:

[1] http://www.amazon.com/Organic-Chemistry-Edition-Robert-Morrison/dp/0136436692

[2] http://www.uku.fi/~tanevala/KPF2/www/johdanto.htm

[3] http://www.cas.org/content/chemical-substances

Natriumkloridin uudet vaatteet

Vuoden viimeinen teksti käsittelee suolaa.

Miksi syömme suolaa? Paljonko sitä olisi hyvä saada? Onko kristallisuolalla, vuorisuolalla, himalajan suolalla, haliitilla, ruususuolalla ja tavallisella ruokasuolalla jotain eroa?

Miksi syömme suolaa?

Suolasta saatava natrium on ihmiselle tärkeä hivenaine, joka osallistuu esimerkiksi elimistön nestetasapainon ylläpitämiseen, happo-emästasapainon ylläpitoon, hermoimpulssien kuljettamiseen ja lihasten supistustuksiin. [1]

Aikuisten natriumin tarpeeksi on arvioitu noin 600 mg päivässä. [2] Yksi suurimmista natriumin lähteistä länsimaisessa ruokavaliossa on natriumkloridi, tuttavallisemmin ruokasuola. Natriumin puute on harvinaista ja sen liikasaanti on muodostumassa ongelmaksi. [2] [3] Liiallinen natriumin saanti kohottaa verenpainetta ja on yhteydessä sydän- ja verisuonitauteihin sekä näistä johtuviin kuolemiin. [2] [3] [4] [5] [6] Suomessa ravitsemusneuvottelukunta suosittelee miehille 2,8 grammaa ja naisille 2,4 grammaa suolaa päivässä. [2] Suomalaiset kuitenkin syövät suolaa yli suositusten. [2] [7]

Hyvät ja pahat suolat?

2000-luvun alussa Euroopan markkinoille ilmestyi vuorisuolaa, eli haliittia. Sittemmin sitä on myyty ruususuolana, himalajan suolana, kristallisuolana ja vuorisuolana. Nimi vaihtelee yleensä louhintapaikan mukaan (Himalajalta louhittu suola on himalajan suolaa jne.), mutta sisältö on lähes sama.

Tuotetta on alusta asti markkinoitu vähintäänkin hämärin mainospuhein. Vetoamus luonnollisuuteen löytyy lähes jokaisesta mainostekstistä. Suomalaiset suolakaupittelijat eivät ole poikkeus. Haliittia kaupitellaan tavallista ruokasuolaa terveellisempänä, luonnollisempana, puhtaampana ja paremmin imeytyvänä. Usein huomaa myös suolakauppiaan hehkuttavan muista hyödyllisistä mineraaleista, jotka teollisesta suolasta on poistettu.

Onko väitteillä jotain perää?

 Luonnollisuuteen vetoaminen ja lähteiden puute antavat jo vihjeitä siitä, millä pohjalla suolakauppiaiden väitteet lepäävät.Aloitetaan terveysväittämästä. Väitteet terveellisyydestä pohjautuvat joko siihen, että teollisesti tuotettu suola on luonnotonta ja pahaa, tai siihen, että ”luonnollisesta” suolasta ei imeydy kuin tarvittava määrä.

Väitteiden kumoaminen on helppoa, sillä haliitin kemiallinen koostumus tiedetään. Osa suolakauppiaista on jopa julkaissut sen omilla sivuillaan.Haliitti (NaCl) koostuu noin 96-99 % natriumkloridista, riippuen suolassa olevien epäpuhtauksien määrästä. [8][9] Ensimmäisessä luvussa osoitin, että suolan tuottamat terveysongelmat ovat peräisin liiallisesta natriumin määrästä.

Tavallinen ruokasuola sisältää noin 99 % natriumkloridia, eli ero vuorisuolaan on korkeintaan muutaman prosentin luokkaa. Kun puhutaan muutaman gramman suuruisista annoksista, tällä ei ole käytännön merkitystä saadun natriumin määrään. Vuorisuola on siis yliannostettuna aivan yhtä haitallista kuin tavallinen ruokasuola.

Entäs muut vuorisuolasta löytyvät mineraalit? Saltlifen tarjoaman ravintosisällön mukaan raudan päivittäisen tarpeen saamiseksi (n.10 mg) joutuisit syömään noin 300 grammaa vuorisuolaa. Sinkin tarpeen (n.15 mg) eteen saisi syödä vähän päälle kolme kiloa suolaa ja fosforin tarpeen (n. 600 mg) saa tyydytettyä vaivaisella 402 kilolla suolaa. [10]

Argumentti puhtauden puolesta on myös omituinen. Himalajan suolasta löytyy natriumin ja kloorin lisäksi 86 muuta alkuainetta, joista ainakin kahdeksan on radioaktiivisia. [8]

Näistä ei onneksi ole ihmiselle suolasta löytyvinä pitoisuuksina mitään haittaa, muttei myöskään mitään hyötyä.

Argumentti paremman imeytyvyyden puolesta perustuu hyvin omituisiin ja kummallisiin väitteisiin. Lainaan Xoco.fi-sivustoa:

”Kemiallisesti puhdistetulla natriumkloridilla ei ole mitään tekemistä mineraalipitoisen, raffinoimattoman luonnonsuolan kanssa. Suolan jalostaminen eli mineraalien poistaminen, paakkuuntumisenestoaineen ja jodin lisääminen on muuttanut suolan täysin toiseksi tuotteeksi. Yhä useammat ovat alkaneet epäillä, että suuri muutos ihmiskunnan terveydessä tapahtui silloin, kun suolaa alettiin teollisesti prosessoida. Yhä useammat haluavat saada suolansa sellaisena kuin luonto sen on meille suunnitellut.  
Raffinoinnin eli jalostusprosessin aikana suola kuumennetaan korkeassa lämpötilassa, jolloin suolan ainutlaatuinen, sähkönjohtokykyyn liittyvä molekyläärinen rakenne muuttuu. Puhdas natriumkloridi lisäaineineen on kehollemme myrkkyä, jota elimistömme ei tunnista, vaan pyrkii siitä eroon. Voidaan sanoa, että suolaa on kahta laatua: toinen uhkaa terveyttäsi, toinen luo ja ylläpitää sitä.”

Tiedämme jo, että luonnonsuolan mineraalipitoisuuden kehuminen on pelkkää sanahelinää. Myös jodin lisäämisen kauhistelu ihmetyttää, sillä ”luonnonsuola” sisältää jodia. Suolan raffinointiprosessissa suola ei altistu korkeille lämpötiloille. [11] [12] Toisaalta altistuminen ei haittaisi mitään, sillä natrium ja kloori ovat sitoutuneet toisiinsa ionisidoksella, jonka rikkomiseen tarvitaan noin 800 °C lämpötila. Molekulaarinen rakenne muuttuu siis vasta 800 °C lämpötilassa, ja muuttuu vasta silloin (yhdisteen sulaessa) sähköä johtavaksi. Kiinteä NaCl ei johda sähköä, toisin kuin teksti väittää.

Summa summarum

Ainut syy maksaa vuorisuolasta moninkertainen hinta normaaliin suolaan verrattuna on sen kaunis punertava väri (joka johtuu epäpuhtauksista, kuten raudan oksideista).

Uusi vuosi, uudet puoskarit

Vuoden 2013 aikana vaihtoehtoiset hoitomuodot ovat nostaneet taas päätään ja tuoneet itseään esiin mediassa. pH-hoitajat ja muut puoskarit rahastavat ihmisten hyväuskoisuudella mahdollisesti vain pahentaen asiakkaittensa terveydentilaa toimimattomilla hoidoilla.

Resurssit ovat tiukalla ja kuluttaja ei aina osaa erottaa huijausta oikeasta hoitomenetelmästä. Sinä voit osaltasi auttaa väännössä huijareita vastaan jakamalla tietoa ystäville ja muille kanssaeläjille. Bloggaa, keskustele, haasta ja ennen kaikkea perustele. Huijarit elävät hyväuskoisten ja epätoivoisten rahoista, mutta vain jos siihen ei puututa.

Yritetäänkö yhdessä estää tällaisten otsikoiden ilmaantumista vuonna 2014?

Lähteet:

[1]http://www.fineli.fi/component.php?compid=2217&lang=fi

[2]http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/attachments/vrn/ravitsemussuositus2005.fin.pdf

[3]http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_haku=suola&p_artikkeli=dlk00097

[4] http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23633321

[5] http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23558163

[6] http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23558162

[7] http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/78088/2008b23.pdf

[8] http://www.saltnews.com/chemical-analysis-natural-himalayan-pink-salt/

[9] http://webmineral.com/data/Halite.shtml#.UsHUWvRdV8E

[10] http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/attachments/vrn/ravitsemussuositus2005.fin.pdf

[11] http://www.refinediodisedsaltplant.com/process.html

[12] http://www.refinediodisedsaltplant.com/solutions.html

Paljon hälinää C-vitamiinista.

Saisiko olla tabletti lisäainetta E300? Entäs L-askorbiinihappoa * ?
Kävisikö mineraaliaskorbaatit E301, E302, E303 tai magnesiumdiaskorbaatti ** ?

Jos kieltäydyit, teitkö sen tietäen mistä kieltäydyit?
Kyseessä on nimittäin monelle entuudestaan vanha tuttu C-vitamiini.

Työssäni törmään usein tapauksiin, joissa jotain tuotetta tai ainetta karsastetaan, koska sen nimi tai luokittelu ei miellytä. On toki ymmärrettävää, että Bio-orgaaninen – tai Täysorgaaninen C-vitamiini kuulostaa korvaan huomattavasti paremmalta kuin E300, tai askorbiinihappo.

Polttava kysymys kuuluukin: Onko näillä mitään eroa, ja jos on pitäisikö se ottaa huomioon jotenkin?

                  Mitä on C-vitamiini?

C-vitamiini eli askorbiinihappo, on ihmiselle tärkeä vitamiini, jonka tehtävänä on osallistua kollageenin muodostamiseen ja pelkistysreaktioihin. C-vitamiini edesauttaa joidenkin vitamiinien imeytymistä ja ehkäisee eräiden rasvahappojen sekä vitamiinien hapettumista.

Puutoksen oireisiin kuuluvat mahdollisesti väsymys, heikotus, verestävät limakalvot ja laikut iholla. Nämä oireet kuuluvat keripukkiin, joka on C-vitamiinin puutoksesta aiheutuva tauti.

Puutostilan ehkäisyyn riittää niinkin pieni päivittäinen määrä C-vitamiinia kuin 10 mg [1]. Suomessa keskivertokansalainen saa yli 100 mg C-vitamiinia vuorokaudessa [2] [3] , joten väsynyttä oloa tai heikotusta ei kannata heti lukea C-vitamiinin puutokseksi. 

Suomessa ravitsemusneuvottelukunnan suositus aikuisten päivittäiselle C-vitamiinin saannille on 75 mg. Raskaana oleville ja imettäville äideille suositus on hiukan suurempi (80-100 mg). Tupakointi, stressi ja runsas liikunta lisäävät C-vitamiinin tarvetta.

   Pitäisikö C-vitamiinia nauttia lisäravinteena? 

Jos sinulla on kohonnut C-vitamiinin tarve ( urheilu, stressi, tupakointi, imetys, raskaus ), lisäravinteen käyttö voi olla perusteltua. Tämä pätee myös jos ruokavalioosi ei kuulu marjoja, kasviksia, hedelmiä ja perunaa, tai syöt niitä todella vähän.

Jos syöt suositusten mukaisesti, etkä urheile säännöllisesti, sinulla ei todennäköisesti ole tarvetta lisäravinteelle. Paras ( ja luonnollisin ) tapa saada lisää C-vitamiinia on nauttia vitamiinipitoista ravintoa.

                  Millainen C-vitamiini?

Kuten tekstin alussa mainitsin, C-vitamiinia löytyy markkinoilta L-askorbiinihappona, sekä erilaisina mineraaliaskorbaatteina. Näiden välillä ei ole eroa imeytyvyydessä [4]. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt luontaistuotevalmistajia mainostamasta omia valmisteitaan paremmin imeytyvinä.

Tuotteille saatetaan keksiä omia sovellutuksia ja ominaisuuksia. Esimerkkinä käyköön yhdysvaltalainen Solgar, jolla on Suomessakin tuotteita useissa luontaistuotekaupoissa. Solgar kaupittelee kahdenlaista C-vitamiini -ravintolisää: tavallista L-askorbiinihappovalmistetta sekä kaksi kertaa kalliimpaa kalsiumaskorbaattivalmistetta.

Kalsiumaskorbaattivalmisteen paremmutta perustellaan muunmuassa sillä, ettei C-vitamiini ole enää askorbiinihappona, vaan askorbaatti-ionina, jolloin se ei happamoita vatsaa. Tämä on pelkkää sanahelinää. Vatsa on luonnostaan erittäin hapan, ja väite siitä, että pieni määrä askorbiinihappoa happamoittaisi vatsan on samaa luokkaa kuin väite, että laiturilta pissaaminen saastuttaa Itämeren.

Vaikka askorbaatti-ioni ei toimi happona, se toimii konjugaattiemäksenä (hyvin heikkona sellaisena), joten toiveet tuotteen ’neutraaliudesta’ ovat turhia.

Onneksi vatsassa, kuten muuallakin elimistössä, on puskurijärjestelmiä, jotka pitävät huolen siitä, ettei pH pääse muuttumaan.

Toinen klassikko on jo tekstin alussa mainittu  ”Bio-orgaaninen” – tai ”Täysorgaaninen C-vitamiini” , jonka paremmuutta tavalliseen askorbiinihappoon todistellaan vertaisarvioitujen tutkimusten sijaan mielipiteillä ja tarinoilla. Suomessa myytävät ”bio-orgaaniset” vitamiini- ja hivenainevalmisteet sisältävät hivenaine/vitamiinipitoista hiivaa (esim. oluthiivaa) ja varsinaista vitamiinin lähdettä, joka on atomilleen samaa tavaraa kuin vastaavissa synteettisissä valmisteissa.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/46/EY määrittelee, mitä aineita EU:n alueella saa myydä vitamiini- ja hivenainelisänä. Lista päivitettiin viimeksi vuonna 2009. Joukossa ei ole vitamiinien osalta mitään muita kuin perinteisiä synteettisiä vitamiineja.

Jos joku myy sinulle ”bio-orgaanista” vitamiinia ja väittää sen perustuvan johonkin muuhun kuin tavanomaiseen vitamiiniin, hän joko valehtelee tai rikkoo em. asetuksia. Ei myöskään ole mitään syytä olettaa, että vitamiinipitoista hiivaa sisältävä vitamiinivalmiste imeytyisi yhtään paremmin, kuin synteettinen vitamiini. Parempi imeytyvyys olisi suhteellisen helppoa todistaa, mutta toistaiseksi kukaan ei sitä ole tehnyt. ***

                    Paljonko on liikaa?

C-vitamiini on vesiliukoinen vitamiini. Usein tämä mielletään merkiksi vaarattomuudesta ja siitä ettei kyseinen vitamiini kerry kehoon. Olettamus on kuitenkin väärä, sillä C-vitamiinia varastoituu elimistöön, esimerkiksi lisämunuaisiin, keltarauhaseen, verkkokalvoihin, maksaan ja munuaisiin. Kehon C-vitamiinivarastot kestävät ilman täydennystä noin kuukauden. [5]

C-vitamiinia on turha popsia suuria määriä kerralla. Kokeelliset tulokset viittaavat siihen, että pienet ja kohtalaiset annokset (≤ 200 mg) C-vitamiinia imeytyvät hyvin, mutta suuret kertannokset  (≥ 500 mg) johtavat vitamiinin poistumiseen elimistöstä virtsan mukana. [5] [6]

Suurten määrien syömisestä ei vaikuttaisi olevan mitään hyötyä [6][7] , ja kehon varastojen täyttyessä C-vitamiini poistuu elimistöstä virtsan mukana erittäin nopeasti, noin 30 minuutin – 3 tunnin puoliintumisajalla. [8] [9]

C-vitamiinia on turvallista käyttää, kunhan sitä ei yliannosta toistuvasti. Jatkuva liikakäyttö voi aiheuttaa pahoinvointia, uupuneisuutta ja unihäiriöitä. [9]  Lisäksi C-vitamiinin yliannostamisella saattaa olla haitallista vaikutusta lihaskasvuun ja kestävyyteen. Liikuntatieteiden tohtori ja liikuntafysiologian dosentti Juha Hulmi on kirjoittanut aiheesta mainiossa blogissaan, jota pääset lukemaan tästä.

                    Summa summarum

Suurin osa suomalaisista saa riittävästi C-vitamiinia ravinnosta. Ne ryhmät joilla on kohonnut C-vitamiinin tarve saattavat hyötyä ravintolisästä. Ei ole olemassa mitään näyttöä siitä, että ”bio-orgaaninen” tai vastaava vaihtoehtoinen vitamiinivalmiste imeytyisi paremmin. Jatkuvalla C-vitamiinin yliannostamisella päädyt vain vetämään ravintolisään sijoitetut rahat vessasta alas. Kirjaimellisesti.

                                                       Huomautukset

* ’L’ -etuliitteen merkitys:

L-askorbiinihappo on toinen askorbiinihapon enantiomeereistä, eli peilikuvaisomeereistä.
On olemassa myös D-askorbiinihappo (joka on siis peilikuva L-askorbiinihaposta), mutta sen vitamiinivaikutus on heikko. D-askorbiinihappoa ei esiinny luonnossa.

** Mineraaliaskorbaatti syntyy, kun askorbiinihapon konjugaattiemäs kiinnittyy natrium-, kalsium-, magnesium- tai kaliumatomiin. Vaikutus C-vitamiinina on sama kuin askorbiinihapolla. [4]

*** Lisäksi asiaa voi miettiä seuraavasti:

Oletetaan ilman mitään perusteita, että ”bio-orgaanisilla” valmisteilla olisi parempi imeytyvyys kuin synteettisillä valmisteilla. ”Bio-orgaaninen” C-vitamiini maksaa 9,99 €, sisältää 60 tablettia, joista jokainen sisältää 60 mg C-vitamiinia. Eräs apteekeissa myytävä C-vitamiini maksaa 8,90 € ja sisältää 100 tablettia, joista jokainen sisältää 500 mg C-vitamiinia. Kuinka huonosti apteekin C-vitamiinin tulisi imeytyä, että ”bio-orgaaninen” tulisi kannattavaksi vaihtoehdoksi?

                                                               Lähteet

[1] http://www.mv.helsinki.fi/home/hemila/F/HH_Duod_2006.pdf

[2] http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/78088/2008b23.pdf?sequence=1

[3] http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/78256/2008b38.pdf?sequence=1

[4] http://lpi.oregonstate.edu/ss01/bioavailability.html

[5] http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=seh00151

[6] http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC39676/

[7] http://ajcn.nutrition.org/content/66/5/1165.full.pdf

[8] http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8263270

[9] http://toxnet.nlm.nih.gov/cgi-bin/sis/search/r?dbs+hsdb:@term+@rn+50-81-7

[10] http://www.inchem.org/documents/jecfa/jecmono/v05je20.htm

Ravitsemusterapeutti vs. Ravintoterapeutti

Arvoisa lukija,

Tiedätkö mitä eroa on ravitsemusterapeutilla ja ravintoterapeutilla?

Ravitsemusterapeutti on Valviran laillistama [1], yliopistokoulutuksen saanut henkilö, jolla on takanaan 300 opintopisteen laajuinen tutkinto terveystieteistä [2]. Kyseessä on siis ylempi korkeakoulututkinto.

Ravitsemustiedettä voi opiskella Itä-Suomen yliopistossa ja Helsingin yliopistossa. Ammattiin oikeuttavan pätevyyden saa kuitenkin vain Itä-Suomen yliopistosta Kuopiosta.

Ravitsemusterapeutilla on lähtökohtaisesti hyvät tiedot ihmisen fysiologiasta, ravinnosta, kemiasta ja biokemiasta. Nämä tiedot luovat perustan, jonka avulla ravitsemusterapeutti voi auttaa asiakastaan, suositella ravinteita ja ravintolisiä. Ravitsemusterapeutin voi olettaa ymmärtävän eri ravinteiden ja aineiden biokemialliset vaikutukset sekä suosituksiensa seuraukset. Ravitsemustiede ei ole pelkästään kylmiä faktoja ja tilastoja. Alalla sovelletaan luonnontieteiden lisäksi käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteitä psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden selvittämiseksi.

Ravintoterapeutti voi olla koulutettu. ”Ravintoterapeutti”- nimike ei ole suojattu millään tavoin minkä vuoksi kuka tahansa voi kutsua itseään ravintoterapeutiksi ja avata vastaanoton – vaikka sinä!

Suhtaudun ravintoterapeutteihin varauksella. Olen vuosien varrella törmännyt useisiin ravintoterapeutin vastaanotolla käyneisiin asiakkaisiin, jotka on lähetetty ostamaan naurettavan suuria määriä yksittäisiä hivenaineita tai vitamiineja, detox-kuureja ja muuta huuhaata. Perusteluina on usein ollut hyvin häilyvä ”kehon kuona-aineiden kasvanut määrä” tai vastaava, pseudotieteeseen perustuva diagnoosi.

Ravintoterapeutit ovat itsekin tiedostaneet ongelman. Esimerkiksi Salus-terveysopistossa voi opiskella ”diplomi-ravintoneuvojaksi” nimellistä 4 485€ hintaa vasten. Salus-terveysopisto ei kuitenkaan ole muuta kuin yksityinen yritys, joka tarjoaa koulutuspalvelua, joten ”diplomi-ravintoneuvoja”- nimikekään ei ole suojassa.

Joten muista, kun uskot terveytesi ja rahasi ravintoneuvojalle, ravintoterapeutille, diplomiravintoneuvojalle/terapeutille tai super-yli-diplomi-ravintoterapeutille, otat riskin. On mahdollista, ja peräti todennäköistä, että saat uskomuksiin, kuten Bach-kukkaterapiaan, kuonanpoistoon tai homeopatiaan perustuvaa hoitoa, joiden toimivuudesta ei ole mitään näyttöä.

[1] Valvira tarkistaa ammatinharjoittamisoikeutta hakevan pätevyyden, ja ehtojen täyttyessä myöntää sen.

[2]  Opintojen kesto on noin viisi vuotta.