tammikuu | 2015 | Sokeripillereitä ja Sympatiaa

Tervehdys.

Tämän tekstin aiheena on jo vuosia runsaasti keskustelua, lapsikuolemia [7] ja erimielisyyksiä herättänyt vuonna 1998 Lancet-lehdessä julkaistu Andrew Wakefieldin ja kumppaneiden tekemä, sittemmin hyllytetty, tutkimus nimeltä ”Ileal-lymphoid-nodular hyperplasia, non-specific colitis, and pervasive developmental disorder in children”. [1]

Tutkimusta on käytetty usein todisteena rokotteiden haittavaikutuksista ja herra Wakefieldin työn ja myöhempien kommenttien koetaankin olevan vastuussa rokottamatta jättämisistä, rokotteilla hallittavien tautien palautumisista endeemisiksi joissain maissa [2], sekä erilaisten ’anti-vaccine’ eli rokotevastaisten liikkeiden suosioiden ja vaikutusvallan kasvamisesta ympäri maailmaa.

Vuoden 1998 tutkimus

Wakefieldin ensimmäinen julkaisu vuodelta 1998 väitti rokotteiden aiheuttavan lapsilla suolistossa oireyhtymän, jota hän kutsui nimellä ”autistic enterocolotis”. Oireyhtymän oireet olivat käytännössä samat kuin Chronin taudissa, jota hyödynnettiinkin potentiaalisten koehenkilöiden etsimisessä, ja kuten myöhemmin huomataan, huijausyrityksessä.[4]

Wakefieldin hypoteesi oli seuraava. MPR-rokotteiden sisältämät virukset, pääasiassa tuhkarokkovirus, heikentävät lapsen suolistoa, ja mahdollistavat ”autistic enterocolotis”-oireyhtymän puhkeamisen. Tämän oireyhtymän Wakefield puolestaan yritti osoittaa olevan yksi tekijä autismin puhkeamisessa.

Yllättävästi Wakefield kumppaneineen toteaa varsinaisessa tutkimuksessa kuitenkin seuraavaa: ”We did not prove an association between measles, mumps, and rubella vaccine and the syndrome described [autismi]. Virological studies are underway that may help to resolve this issue.” Tutkjat eivät siis tutkimuksessaan kyenneet osoittamaan yhteyttä rokotteiden ja autismin välille. Osa Wakefieldin ryhmässä olleista tutkijoista on keskustelun kiihdyttyä todennut jopa seuraavaa: “We emphatically endorse current vaccination policy until further data are available”. [6]

Tästä huolimatta Wakefield suositteli julkaisunsa yhteydessä järjestetyssä lehdistötilaisuudessa vanhempia rokottamaan lapsensa yksittäisillä rokotteilla kolmoisrokotteiden sijaan. Wakefieldin lausunto tulkittiin siten, että hänen tutkimuksensa osoitti MPR-rokotteiden altistavan lapsia autismille. [3]

Vaikka Wakefieldin väitteet varsinaisessa tutkimuksessa eivät ole kovin rajuja, miehen toiminta julkisuudessa aiheutti huomattavaa pelkoa ja epäluottamusta rokotteisiin. Britanniassa Wakefieldin tempauksen oletetaan olevan suurin syy rokotettujen lasten määrän putoamiselle 91 prosentista vuonna 1998 alle 80 prosenttiin vuonna 2003. Tästä hyvästä Wakefieldin tutkimusta ja siihen liittynyttä kuohuntaa on nimitetty ”vahingollisimmaksi huijaukseksi lääketieteessä sataan vuoteen”.[7]

Mikä sitten tekee Wakefieldin tutkimuksesta huijauksen? Syitä löytyy sekä itse tutkimusastelemasta ja tavoista joilla se on suoritettu, että ulkopuolisista tekijöistä kuten rahoituksesta ja eturistiriidoista.

Varsinainen tutkimus on (onneksi) osoitettu vääräksi. Wakefieldin ehdottamaa oireyhtymää (autistic enterocolotis) ei ole koskaan havaittu. [8][14]

Wakefieldin tutkimustulosten toistettavuudessa on ongelma. Mies itse väittää, että useat ryhmät ympäri maailman ovat päätyneet hänen kanssaan samaan lopputulokseen. T.T. MacDonaldin kirjoittamassa vastineessa maalataan vähemmän ruusuinen kuva:

”Wakefield claims that various groups ‘around the world’ have replicated his original findings and gives six references in a table. In our article we discussed two of these papers in detail, one from Horvath et al. in Baltimore and the other from Torrente et al. We take issue with the assertion that the latter represents ‘international confirmation’ since (i) it is from the Royal Free Hospital, (ii) Wakefield is a co-author and (iii) it describes an alleged duodenitis in autistic children which produces no structural changes to the small bowel mucosa. Another paper cited by Wakefield allegedly replicating his findings is also by Torrente et al. from the Royal Free Hospital.

We feel that this paper is irrelevant, however, as (i) it describes gastric pathology and (ii) it is wrongly cited anyway, there being no increased incidence of gastritis in autistic children compared with controls. This leaves three other citations as international verification.

Two are abstracts and the third is in a Spanish journal not cited by PubMed. Particular
emphasis is placed on the abstract by Krigsman, which appears on-line in the proceedings of an autism meeting held in 2004, although the URL given in the reference does not actually lead to the abstract. As far as we are aware, this work has never been published in a peer-reviewed journal. Another letter has recently been published from Balzola et al. It is a single case report of a severely constipated 28-year-old autistic man whose colonoscopy was normal, but who had histological inflammation. Overall, we feel
that the substance of this ‘international confirmation’ is unimpressive.” [9]

MacDonald osoittaa ongelmia myös tutkimusasettelussa:

”Wakefield has consistently underplayed the fact that the majority of the autistic children studied at the Royal Free Hospital were chronically and severely constipated. If, as he suggests without foundation, constipation is a symptom, then we are even more surprised that this major symptom was omitted from the original Lancet paper. Wakefield now defines different types of constipation in an attempt to sustain an argument that constipation in autistic children is somehow different from that in normal children, so claiming that constipated developmentally normal children [in whom lymphonodular hyperplasia (LNH) and minor pathological changes are common] are not an appropriate control group for the autistic children.

We reject this tendentious notion and refer to the guidelines of the North American Society of Pediatric Gastroenterology and Nutrition who consider constipation to be ‘delay or difficulty in defaecation, present for 2 or more weeks, sufficient to cause significant distress to the patient’. We also note with interest that the published radiological description of constipation in many of the children studied by Wakefield fails to draw attention to any special kind of constipation in autism.” [9]

MacDonaldin vastine lähteineen antaa jo huomattavasti syitä epäillä Wakefieldin tekemiä johtopäätöksiä ja tutkimuksen laatua. Wakefieldin epäonneksi ongelmat eivät pääty tähän.

Journalisti Brian Deer on kuluttanut ison osan elämästään tutkien Wakefieldin taustoja ja motiiveja. Deer julkaisi Sunday Timesissa ja myöhemmin British Medical Journalissa (BMJ) sarjan tekstejä joissa esitti todisteensa Wakefieldiä vastaan.

Vuonna 2004 Deer julkaisi Sunday Timesissa artikkelin jossa hän osoitti, että suuri osa tutkimuksessa mukana olevista lapsista on myös asianosaisina oikeusjutuissa rokoteyhtiöitä vastaan. Lisäksi Deer paljasti miten Wakefield oli ottanut rahaa vastaan lapsia edustavalta lakimieheltä. Mitään näistä tiedoista ei oltu ilmoitettu Lancet-lehdelle. [16]

Deerin vuonna 2004 tekemien paljastusten jälkeen kymmenen tutkimuksen alkuperäisestä kolmestatoista tutkijasta sanoutui siitä irti seuraavin sanoin:

”We wish to make it clear that in this paper no causal link was established between MMR vaccine and autism as the data were insufficient. However, the possibility of such a link was raised and consequent events have had major implications for public health. In view of this, we consider now is the appropriate time that we should together formally retract the interpretation placed upon these findings in the paper, according to precedent.” [10][11]

Vuonna 2010 Deer iski uudelleen. Hän oli hankkinut käsiinsä Wakefieldin tutkimuksessa mukana olleen patologin alkuperäiset lausunnot. Wakefieldin harmiksi patologit eivät olleet löytäneet hänen hypoteesiinsa sopivia muutoksia lasten suolistoista, joten Wakefield päätti väärentää datansa. Lancet-lehdessä julkaistussa tutkimuksessaan hän väitti koepalojen sisältäneen hänen keksimäänsä oireyhtymään sopivia muutoksia, kun todellisuudessa neljällä lapsista ei oltu löydetty mitään normaalista poikkeavaa ja myöhemmät asiantuntijalausunnot totesivat että kahdeksalla yhdestätoista (yhden lapsen tietoja ei löydetty) lapsesta ei oltu havaittu Wakefieldin tutkimuksessa kuvattuja kroonisia ja akuutteja oireita. [10][13][14]

Kyseessä ei todennäköisesti ole ainut kerta kun Wakefield vääristelee dataa tuottamaan hänelle mieluisia tuloksia.

Tässä kohtaa olisi aiheellista kysyä miksi hyvin menestynyt lääkäri uhraisi kaiken uskottavuutensa yhden vaivaisen tutkimuksen takia? Miksi Wakefield koki niin tärkeäksi todistaa oireet todellisiksi, vaikka tiesi ettei niitä todellisuudessa oltu havaittu?

Wakefieldin motiivi

Deer löysi tutkimustensa yhteydessä muutakin kuin todisteita datan vääristelystä. Hän löysi motiivin Wakefieldin toiminnalle.

Alkuvuodesta 1996 britannialaisen rokotteiden vahingoittamien lasten organisaation JABS:in (Justice, Awarness & Basic Support) jäsen ja lakimies Richard Barr oli aloittanut yhteistyön Andrew Wakefieldin kanssa.

Barrin ideana oli haastaa rokotevalmistajia oikeuteen rokotteiden aiheuttamasta Chronin taudista. Kun Wakefield ei kyennyt osoittamaan Chronin tautia, hän keksi uuden oireyhtymän: tämä on tekstin alusta tuttu ”autistic enterocolotis”.

Barr toimisi välikätenä autististen lasten vanhempien ja Wakefieldin välillä, seuloen sopivia tapauksia Wakefieldin käynnissä olevaan tutkimukseen, jonka tarkoituksena oli osoittaa keksityn oireyhtymän yhteys MPR-rokotteisiin.

Kun Barrin asianajajatoimisto haastaisi asianomaiset rokotevalmistajat oikeuteen, todisteena käytettäisiin Wakefieldin kehittämää menetelmää, johon hän oli hakenut patenttia maaliskuussa 1995. Patenttihakemuksen otsakkeena oli “Diagnosing Crohn’s disease or ulcerative colitis by detection of measles virus”. Wakefield oli arvioinut patentoimansa metodin tuottavan 72,5 miljoonan vuosittaiset voitot. [4]

Deer huomauttaa hämmästelevänsä Wakefieldin patentin aihetta ja sisältöä. Patentti on jätetty kolme vuotta ennen kuin Wakefield suoritti tutkimuksen josta väitti havainneensa yhteyden Chronin taudin ja sittemmin keksimänsä uuden oireyhtymän ja rokotteiden välille.

Suorittaessaan tutkimusta Chronin taudin ja myöhemmin ”autistic enterocolotis” -oireyhtymän ja MPR-rokotteiden yhteydestä, Wakefield sai Barrilta yhteensä 435 643 puntaa palkkioita. Lisäksi Barr maksoi Wakefieldille koituvat työhön liittyvät kulut. [5]

Deer löysi myös muita Wakefieldin hakemia patentteja. Vuodelta 1997 löytyi patenttihakemus yksittäiselle rokotteelle tuhkarokkoa vastaan, jolla korvattaisiin MPR-rokotteen tarve. Wakefield kertoo hakemuksessaan MPR-rokotteiden aiheuttavan todistetusti Chronin tautia, ja että markkinoilla on tilaa rokotteelle joka ei aiheuta tällaisia sivuvaikutuksia. [15]

Vaikuttaisi siis vahvasti siltä, että Wakefield oli jo hyvissä ajoin ennen tutkimusten alkua päättänyt millä tavoin ja mitä oireita MPR-rokotteet aiheuttavat. Vaikuttaisi myös siltä että Wakefield oli päättänyt tehdä huomattavan määrän voittoa tulevasta rokoteskandaalista, sillä hän kutsui muutamaa päivää ennen vuoden 1998 rokoteskandaalin aloittanutta lehdistötilaisuutta mahdollisia sijoittajia Royal Freen -lääketieteelliseen keskustelemaan sijoituksista uuteen yksittäisrokotteeseen, joka korvaisi syrjäytetyn kolmoisrokotteen. [4]

Wakefieldin kohtalo

Deerin paljastusten jälkeen alkoi alamäki. Wakefieldin vireillä olleet bisnekset (joita kaikkia ei ole tässä esitelty) alkoivat yksi toisensa perään kaatua ja Royal Free – sairaala ilmoitti olevansa valmis maksamaan Wakefieldille kahden vuoden palkan jotta tämä irtisanoutuisi. [4]

Vuonna 2004 Deerin ensimmäisten paljastusten jälkeen, median kiinnostuttua ja Wakefieldin taustojen auettua, Lancet hyllytti Wakefieldin tutkimuksen. [17]

Tammikuun 28. päivä vuonna 2010 Britannian General Medical Council luki Wakefieldille yhteensä 43 syytettä joista 36:een hänet todettiin syylliseksi. Joukossa oli mm. 12 syytettä nimikkeellä ”abuse of developmentally-challenged children” ja 4 syytettä nimikkeellä ”dishonesty”. Kävi myös ilmi ettei Wakefield ollut hakenut eettisen neuvottelukunnan (research ethics commitee) suostumusta kokeisiinsa. [18]

Wakefield menetti lääkärinoikeutensa Britanniassa ja on sittemmin esiintynyt julkisuudessa vain vähemmän tieteellisten tapahtumien puhujana.

Summa summarum

Wakefieldin tutkimus on osoitettu vain pelkäksi suunnitelluksi huijaukseksi, jonka perimmäinen tarkoitus oli tehdä rahaa väärennettyjen tulosten ja median luomalla rokotepaniikilla. Wakefieldin Lancet-lehdelle ilmoittamatta jääneiden eturistiriitojen paljastuksen ohessa journalisti Brian Deer löysi huomattavasti monimutkaisemman verkon, jonka paljastus kesti yli vuosikymmenen, ja josta hänet myöhemmin palkittiin useilla palkinnoilla.

Deerin paljastus johti GMC:n kaikkien aikojen pisimpään kestäneeseen selvitykseen (198 päivää), jonka jälkeen he lukivat Wakefieldille 43 syytettä. Näistä syytteistä Wakefield todettiin syylliseksi 36:een. Wakefieldin aisaparina toiminut lakimies Richard Barr menetti myöhemmin oman rahoituksensa käynnissä olleisiin oikeusjuttuihinsa. Syynä oli uusi informaatio joka osoitti Barrin kanteet perättömiksi.

Wakefieldin epärehellinen toiminta on aiheuttanut tarpeetonta rokotepelkoa ja luottamuspulaa lääketiedettä sekä lääkäreitä kohtaan. Wakefieldin tarkkaa osuutta rokotepelosta johtuvien vahinkojen määrään on vaikea rajata, koska toimijoita on ollut useita, mutta selkeät laskut rokotettujen lasten määrässä vuoden 1998 jälkeen antavat olettaa miehen toiminnan roolin olleen iso.

MPR-rokotteesta

MPR-rokotetta on käytetty yli 40 vuotta, ja se on edelleen osana seurantatutkimuksia. Sen turvallisuudesta autismin suhteen löytyy runsaasti näyttöä ja mm. Cochrane-verkosto on julkaissut tutkimuskatsauksen jossa se toteaa ettei edes yhteensä noin 15 miljoonan lapsen laajuisissa seurantatutkimuksissa ole löydetty yhteyttä MPR-rokotteen ja autismin välille. [12]